Siinä se on, paras alelöytö: The Smithsin kaksilevyinen sinkkukokoelma, vuoden alun suosikkilevy, läksyjenteon taustamusiikki, aamupäiväkahvilla fiilistely.
Levyn parhaiten mukana laulettava (ja korviasi päiviä jälkeenpäinkin jyystävä) kipale, jonka videossa näkyy meitsin maaliskuun lopun matkakohde. London, baby!
Brittiläinen on myös ehkä vuoden 2013 hienoin elokuva.
Joe Wright, oi Joe Wright - osasin odottaa jotain kaunista turvallisilla näyttelijöillä, mutta jo ekat minuutit lumosivat. Teatterisovitus elokuvassa! Tanssikohtaus (oh, ne kylmät väreet siinä kohtauksessa - tosin miltä toisinnolta Ylpeydestä ja ennakkoluulosta sen alku tuntuikaan)! Venäläiset heinänniittäjät! Uskomattomat lavasteet! Loppukohtausta edeltänyttä ikkupikkupientä lässähtämistä lukuunottamatta vangitsee ajatukset tarinaan ja siinä viliseviin symboleihin koko kaksituntisen. Katsokaa.
PS. Uudenvuodenlupaus: koetan ottaa enemmän kuvia, joita ei edes tee mieli koskettaa Photoshopin työkaluilla - ensimmäinen sellainen kuva check.
PS. Uudenvuodenlupaus: koetan ottaa enemmän kuvia, joita ei edes tee mieli koskettaa Photoshopin työkaluilla - ensimmäinen sellainen kuva check.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
thx!