Keräsin kesän aikana listaa kirjoista, mitä luen heti kun ehdin. Eilen löysin vihdoin mun kirjastokortin ja kävin ratsaamassa NLA:n valikoiman (pettymys - usee kiva lainas tai, kumma kyllä, täällä kotikyläni kirjastossa, jonka aukioloajat taas ei opiskelijan aikatauluun natsaa, itku). Tuulen viemää on ikuisuusprojekti, tyyliin vuodessa 20 sivua, mut toi vuoden 1951 painos näyttää nätiltä yöpöydällä.
Löysin myös 40-luvun Dorian Grayni ja ah, se tupakan tuoksu niillä kellastuneilla sivuilla!
Sydämessäni on tyhjä aukko historian jäljiltä. En enää jaksa keskittyä opiskelemaan tekstejä, joissa ei törmää Wienin kongressiin. Huhhuh. Pitänee siirtää tota maanista muinaisten sattumusten opiskeluintooni espanjaan. Tai mielummin ranskaan, sekin on melko ihanaa aika ajoin.
Huomen loskasäiden tervetuliaiset, sunnuntai ja valkoviiniä, maanantaina Helsingin harmauteen, odottaen parin viikon päässä siintävää bussimatkaani Poriin.
tiedätkö, että taisin juuri rakastua syvästi tähän blogiisi
VastaaPoistatuulen viemää on kyllä mun lempparein ikinä<3 yks asia mitä en vaan tajua on se että luin sen ekan kerran joskus 16-vuotiaana parissa viikossa... :D ei onnistuis enää?!
VastaaPoistabella: oi kiitos! ehkä tätä tämän kannustamana sais ittensä päivittämäänkin :----D
VastaaPoistaanonyymi: apua mikä suoritus, mul menee tossa ehkä 2 sivuu per päivä, silmät väsyy pieneen tekstiin!